Ylätunniste

Ryhmähenkivakuutus kuuluu kaikille työntekijöille – mutta ei kuitenkaan

Ryhmähenkivakuutus kuuluu kaikille työntekijöille – mutta ei kuitenkaan

Henkilökohtaisten avustajien työsuhteissa noudatetaan työehtosopimusta. Muttei läheskään aina. Henkilökohtaisen avun työnantajamallissa on suuri joukko vaikeavammaisia työnantajia, jotka eivät kuulu Heta-liittoon (Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto ry), eikä heidän kotikuntansa noudata henkilökohtaisten avustajien palkkauskulujen korvaamisessa henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta tai muutakaan työehtosopimusta. Esimerkiksi henkilökohtaisten avustajien työehtosopimus ei ole tällä hetkellä yleissitova ja tästä syystä kunnat voivat päättää, noudatetaanko työehtosopimusta vai ei. Kokemukseni mukaan jopa 40-50 % kunnista on linjannut, että kyseistä työehtosopimusta noudatetaan vain Heta-liittoon kuuluvien työnantajien kohdalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain näiden työnantajien avustajilla on oikeus ryhmähenkivakuutukseen.

Ryhmähenkivakuutuksen tarkoituksena on turvata perheen välitön toimeentulo puolisona tai lasten huoltajana olevan työntekijän kuoleman jälkeen. Eli puhutaan merkittävästä vakuutuksesta. Ryhmähenkivakuutuksen ottamisesta ja sen maksuista huolehtii työnantaja. Työnantajamallissa maksut hoitaa viime kädessä kunta. Lain mukaan velvollisuus vakuutuksen ottamiseen koskee kaikkia työnantajia, jotka ovat sitovan työehtosopimuksen piirissä tai joiden alalla voimassa olevassa yleisessä valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on ryhmähenkivakuutusta koskevat määräykset. Osa henkilökohtaisista avustajista jää tällä hetkellä näiden ehtojen ulkopuolelle.

Työehtosopimuksen ulkopuolelle jäävien avustajien kohdalla noudatetaan vain minimilainsäädäntöä, yleensä työsopimus-, vuosiloma- ja työaikalakia. Tämä luo asetelman, jossa työnantajaa ei velvoiteta ottamaan ryhmähenkivakuutusta omalle avustajalleen. Toki työnantaja voi sen halutessaan ottaa, mutta laki ei siihen velvoita.

Asia ei ole ongelmaton myöskään vakuutusyhtiöiden osalta. Olen törmännyt useasti tilanteeseen, joissa vakuutusyhtiöt laittavat asiakkaalle automaattisesti ryhmähenkivakuutuksen voimaan ja vakuutusyhtiöiden edustajat antavat ymmärtää, että ryhmähenkivakuutus tulee ottaa kaikissa tilanteissa. Spesio sijaismaksajana toki oikaisee tämän virheellisen tiedon välittömästi vakuutusyhtiöiden suuntaan, mutta kuinka moni sijaismaksajakunta tai yksittäinen henkilökohtaisen avun työnantaja muistaa kiinnittää tähän huomiota tapaturma- ja ammattitautivakuutusta ottaessaan. Ryhmähenkivakuutus tulee tällöin huomaamatta muiden vakuutusten kylkeen. Toki vakuutusyhtiöillä on ajantasainen lainsäädäntötieto olemassa, mutta käytäntö on osoittanut, että yksittäinen virkailija ei tätä ohjeistusta noudata. Vahvasti epäilen, että kyse on tietämättömyydestä, ei tahallisuudesta. Mikäli kunnat haluavat korvata vakuutusmaksuista vain sen minimin, niin ryhmähenkivakuutus ei tähän kategoriaan kuulu. Väitän, että moni tällainen kunta maksaa tällä hetkellä tietämättään henkilökohtaisten avustajien ryhmähenkivakuutusmaksuja.

Spesion toiminnan lähtökohtana on aina lainsäädäntö, minkä mukaan joudumme myös tässä tapauksessa toimimaan. Tämän takia Spesiolla joudumme tilanteeseen, jossa sijaismaksana huolehdimme siitä, että ryhmähenkivakuutus on voimassa niissä työsuhteissa, joissa se lain mukaan kuuluu olla. Ulkopuolelle valitettavasti jäävät ne työsuhteet, joissa ryhmähenkivakuutus ei ole lakisääteinen. Tämä lainsäädännön ”valuvika” asettaa henkilökohtaiset avustajat eriarvoiseen asemaan, eikä asia saisi näin olla.